Harper Lee on vähintäänkin erikoinen luku maailmankirjallisuudessa. Alabamassa syntynyt, lakia opiskellut nainen, päätti 1950-luvulla kavereidensa rohkaisemana ruveta kirjailijaksi. 1960 ilmestyi Kuin surmaisi satakielen. Tämän jälkeen Leeltä ei enää ilmestynyt mitään, kunnes vuonna 2014 löydettiin "kadoksissa" ollut käsikirjoitus Kaikki taivaan linnut. Sattumaa tai ei, mutta käsikirjoitus löytyi pian Harper Leen kirjailijanoikeuksia hoitaneen siskon, Alice Leen, kuoltua 103-vuotiaana.Eihän tämä edellä kuvattu käsikirjoituksen löytymissaaga olisi niin mielenkiintoinen ellei sitä ainoaa tähänastista opusta, Kuin surmaisi satakielen, olisi valittu niin monta kertaa eri tahojen toimesta 1900-luvun parhaaksi kirjaksi!
Mutta siis, mikä tekee Kuin surmaisi satakielen -kirjasta niin ainutlaatuisen. Tätä on pohdittava hieman historian valossa. Kirja kertoo rasismista, ja mustien oikeuksista (tai erityisesti niiden puutteesta) Alabamassa 1930-luvun puolivälissä. Kertojaminä on nuori tyttö Scout, jonka isä toimii mustan, raiskauksesta syytetyn miehen asianajajana. Scoutille yhdenvertaisuus ihmisten välillä on normaalia, eikä hän lakkaakaan ihmettelemästä mustiin liittyviä "kummallisuuksia" koulussa, omassa hyvin toimeentulevassa suvussaan, ja muutenkin jokapäiväisessä elämässä.
Nykypäivänä ajateltuna voisi sanoa, että kirjan tietyt henkilöt ovat liiankin "enkelimäisiä", toiset taas stereotypiassaan naurettavia, ja kirjan loppukin on eräänlainen Hollywood-tyylinen "paha saa palkkansa" -lopetus. Mutta kun kirja on kirjoitettu vuonna 1960 niin voi pysähtyä miettimään, mihin kohtaan Amerikan historiassa Leen kirja ilmestyi. Vaikkakin orjuus lopetettin, ja mustien oikeudet palautettiin jo 1865 Amerikan sisällissodan jälkeen niin 1960-luvulla oli eteläisissä osavaltioissa hyvinkin vahva rotuvihan ilmapiiri. Ku Klux Klan oli voimissaan ja "oman käden oikeutta" suoritettiin häikäilemättä. Kansalaisoikeusliikkeelle mustien oikeuksien puolesta oli siis tilaus (ja valitettavasti taitaa olla osittain vieläkin 2010-luvulla). Pinnalle nousivat Malcolm X, Martin Luther King Jr., Mustat pantterit, Nina Simone jne. ja samaan, joskin ei niinkään julkiseen, joukkoon voi myös liittää Harper Leen.
Hitlerin noustessa Saksassa valtaan pohditaan Scoutin koulussa, voisiko samanlaista tapahtua Yhdysvalloissa. Opettaja valistaa oppilaita. Ei, koska "Meillä on DEMOKRATIA". Tämä yksittäinen lause on Harper Leen kirjan keskeisintä antia. Scoutin pää on pyörällä. Mitä itse asiassa sitten tarkoittaa demokratia kun musta syytön mies tuomitaan väärin perustein? Kansanvalta ei selvästikään toteudu edes Yhdysvalloissa kun osa ihmisistä ei omaa edes kansalaisoikeuksia. Miten ihmiset eivät näe tätä räikeää vääryyttä (jonka puolesta Scoutin isä yrittää taistella)?
Harper Leen hienovarainen mutta kaunistelematon tyyli on omiaan pitämään lukijan koukussa ja pyörittelemään päätään. Tätä elämä on ollut 1960-luvulla "mahdollisuuksien" maassa. Vieläkö tämä pätee vuonna 2015? Ja päteekö sama muissakin maissa kuin Yhdysvalloissa? No, suosituksena vaikkapa perussuomalaisille ja miksei ei-perussuomalaisillekin, Kuin surmaisi satakielen! Onhan kirja niitä viime vuosisadan klassikoita ehdottomasti.
----
Asiaan liittyen voi vaikkapa kirjan lisäksi katsella oheisen Nina Simonen hienon Mississippi Goddam -esityksen:
https://www.youtube.com/watch?v=fVQjGGJVSXc&spfreload=10
Kommentit